Jenna, 37, sai rinnalleen tuen, joka tuo konkreettista apua arkeen, luo turvaa sekä vähentää yksin pärjäämisen painetta.
Jenna on asunut suurimman osan elämästään Vantaalla. Nuorena hän muutti omilleen ja kouluttautui lähihoitajaksi. Työ lasten parissa tuntui omalta, mutta vuonna 2016 hän jäi pois työelämästä mielenterveyden haasteiden vuoksi.
Arkea ovat kuormittaneet erityisesti pakko-oireet, jotka vaikuttavat sekä jaksamiseen että mielialaan. Moni asia, joka muille on arjessa tavallista, on vaatinut Jennalta paljon voimia.
“Kevät on minulle ristiriitaista aikaa. Tykkään valosta ja siitä, kun lumi sulaa, mutta usein olen ollut näihin aikoihin sairaalahoidossa.”
Konkreettista apua arkeen
Viime syksynä Jennalle tarjottiin mahdollisuutta Tavana Koivurinteen tarjoamaan tuettuun asumiseen mielialapoliklinikan kautta.
“Se tuli vähän niin kuin tarjottimella ja päätin tarttua siihen.”
Tuettu asuminen näkyy Jennan arjessa käytännön tukena ja rinnalla kulkemisena. Työntekijät käyvät hänen luonaan kolme kertaa viikossa.
“Minulla on muistin kanssa haasteita, joten on tärkeää, että on toiset korvat mukana, kun käyn vaikkapa lääkärillä. Voin myöhemmin palata asioihin ja kysyä, miten ne menivätkään.”
Pakko-oireet ovat aiheuttaneet myös sen, että Jennan on joskus vaikea poistua kotoaan. Tuki on auttanut tähän, pienin askelin.
Turvallisuuden tunne on suurin muutos
Suurin muutos Jennan elämässä ei ole yksittäinen asia, vaan tunne siitä, ettei hänen tarvitse selvitä yksin. Vaikeina hetkinä apu on ollut välitöntä ja palvelu on joustanut tarpeen mukaan, myös silloin kun voimat ovat olleet vähissä. Jenna pitää tärkeänä, että ohjaajan kanssa kemiat pelaavat hyvin ja he tulevat toimeen.
“Minulla on sellainen olo, että voin luottaa tähän palveluun ja että minusta pidetään hyvää huolta. Tarvittaessa ohjaaja on saattanut lähteä mukaani päivystykseen ja ollut tukena.”
Arjen asiat eivät enää kasaannu yksin hoidettaviksi, eikä vaikeiden tilanteiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Juuri tämä luo turvaa.
Pienet asiat kantavat arjessa
Nykyään Jennan arki rakentuu rutiinien ja itselle tärkeiden asioiden ympärille. Aamukahvi on päivän tärkein hetki ja auttaa rauhoittumaan.
“Tykkään aloittaa päivän rauhassa ja miettiä päivän ohjelmaa. Menenkö vaikkapa ystävien kanssa kahville.”
Perhe, ystävät ja lemmikit ovat Jennalle tärkeitä. Hänellä on kolme kissaa ja viisi gerbiiliä, jotka tuovat arkeen paljon iloa. Hän haluaa kiittää erityisesti äitiään, joka on ollut tukena arjessa.
Vaikka elämässä on ollut vaikeita vaiheita, Jenna kokee, että hänen oma asenteensa on kantanut pitkälle.
“Positiivinen elämänasenne ja huumori ovat auttaneet jaksamaan.”
Tulevaisuudessa on taas toivoa
Se, mikä aiemmin tuntui raskaalta tai jopa mahdottomalta, on nyt hiljalleen alkanut palautua osaksi arkea. Hänen sairaalajaksonsa ovat vähentyneet, arki on tasaisempaa ja Jenna kokee muuttuneensa sosiaalisemmaksi.
Jenna uskaltaa myös haaveilla. Tärkeintä on, että tulevaisuus ei tunnu enää pelkältä selviytymiseltä. Siihen mahtuu toiveita ja haaveita.
“Haluaisin matkustaa. Eniten haluaisin päästä Miami Beachille, mutta sitä ennen voisin matkustaa vaikkapa Kreikkaan. Haluan nähdä maailmaa.”
Jennan viesti muille on selkeä:
“Aina on toivoa. Vaikea olo on sen hetkinen, huomenna voi olla jo paremmin. Kannattaa luottaa siihen, että tunteet muuttuvat.”
Olisiko tuettu asuminen sinulle?
Tuettu asuminen auttaa arjessaan tukea tarvitsevaa ihmistä asumaan itsenäisesti omassa kodissaan.
