Viitisen vuotta sitten Turussa asuva Nina kotiutui kymmenen kuukauden mittaiselta osastojaksolta. Tuolloin arki tuntui vielä vaikealta hallita ja siksi Liljalaakson tarjoama tuki tuli tärkeään saumaan.
Ninan polku ei ole ollut helppo. Hän jäi sairaslomalle lukioaikana vuonna 2012, eikä jaksanut viedä kirjoituksia loppuun. Pian sen jälkeen alkoi ensimmäinen vaikea masennusjakso ja elämään tuli myös osastojaksoja.
Kotiutumisen jälkeen käyntejä oli aluksi tiiviisti. Säännöllinen rytmi pitää arjen raiteillaan. Maanantaisin Nina käy Tavana Liljalaakson toimipisteellä. Sen lisäksi on viikoittaisia tapaamisia joko kotona, keskustassa asioita hoitaessa tai ihan vain kuulumisia vaihtaen.
Yhdessä on siivottu, soitettu virallisia puheluita silloin, kun soittaminen yksin on tuntunut mahdottomalta sekä rakennettu arkea pala kerrallaan.
“On ollut iso apu, että joku on vierellä. Olen pystynyt elämään omassa kodissa, pärjäämään arjessa sekä välttämään uudet osastojaksot”, Nina pohtii tuen merkitystä.
Arki, joka kantaa
Arjessa tärkeää on rytmi ja pienet asiat. Ruoka on yksi niistä.
“Yksin en tee ruokaa, mutta muiden kanssa kyllä. Siitä saa energiaa ja jos ei syö, on helposti pahalla päällä”, Nina sanoo.
Syksy on Ninan lempivuodenaika. Pimenevät illat helpottavat unta, jonka kanssa muuten voi olla haastavaa.
Vuosien varrella hänellä on ollut kolme eri ohjaajaa, mutta tämä ei ole Ninaa häirinnyt. Päinvastoin: “On ollut hyvä huomata, että pärjään erilaisten ihmisten kanssa.”
Tukea ja toivoa
Liljalaakson avulla Nina on voinut rakentaa elämäänsä uudelleen. Hänellä on nyt oma koti, ystäviä ja rinnalla poikaystävä, johon hän tutustui Tavanan järjestämällä risteilyllä. Elämässä on uusia tavoitteita ja toivoa.
“Joskus on vaikea ottaa apua vastaan, mutta se kannattaa. Elämässä on mahdollista päästä eteenpäin, vaikka taustalla olisi vaikeitakin vuosia”, Nina rohkaisee muita.
